Pallontallaajat.net
Valikko

Päivä 1. New Yorkissa

elokuu 14, 2016
New York

Luin juuri Ilta-Sanomien sivuilta uutisen, jossa listattiin suomalaisten suosituimmat lomakohteet syksylle 2016. Ensimmäisellä sijalla oli New York ja täytyy sanoa toukokuisen reissun perusteella, että eipä ihmetytä yhtään. Niin hieno kokemus New York ainakin tälle ensikertalaiselle oli ja palaan sinne ehdottomasti uudestaan!

New York on mielestäni siitä hauska kaupunki, että vaikka et olisi siellä aikaisemmin vieraillutkaan, tuntuu monet paikat tutuilta elokuvien ja tv-sarjojen kautta. Tai no, tietenkin asiaan vaikuttaa se kuinka ahkerasti jenkkiläisiä tv-sarjoja ja leffoja seuraat, mutta itse kulutan niitä melkoisella tahdilla, heh. Shoppailu ei ollut meidän päätavoitteena Nykin matkalla (johtuen matkalaukkujen koosta), joten muodostinkin must see- nähtävyydet juuri tv:stä ja elokuvista tuttujen paikkojen perusteella. Listalla oli mm. Empire State Building, Statue of Liberty, Central Park ja tottakai Carrie Bradshawin asunto Perry Streetillä. 😉

2016-13-8--23-21-30

Yövyttiin New Yorker hotellissa, josta oli ihan mukavat näköalat.

 

Alkumatkan ongelmien takia minun ja Panun aika New Yorkissa väheni yhdellä päivällä jättäen meille aikaa tutustua kaupunkiin kokonaiset kolme päivää. Saavuttiin Nykiin tiistai-iltana ja oltiin matkasta melko väsyneitä, joten ensimmäisen illan tehtävälistalla oli vain hotellin löytäminen ja syöminen. Hotelli löytyi todella nopeasti, kiitos Tiitun ja Jonin lähettämien ohjeiden. He saapuivat päivää aikaisemmin meidän jäädessä Lontooseen. Illan aikana ei tosiaan tehty muuta kuin haukattiin nopeasti börgerit läheisessä pubissa ja painuttiin pehkuihin, sillä meillä oli rajallinen määrä aikaa ja paljon nähtävää, joten aamulla olisikin aikainen herätys.

 

IMG_20160511_113147

Ilmeestä päätellen ihmeteltävää riitti matkalla Times Squarelle.

Päivä 1.

Herättiin kahdeksan aikoihin ja lähdettiin etsimään aamupalapaikkaa. Matkan varrella törmäsimme kuitenkin Big Bus tourien myyjään, joka sai meidät ylipuhuttua ostamaan kahden päivän liput hop on/hop off busseihin. Bussilippu kustansi noin 50 dollaria per naama eli melko hintavat. Mielestäni kyseiset bussit ovat kuitenkin helppo ja selkeä tapa nähdä kaupungin päänähtävyydet yhdellä istumalla. Toki julkisilla pääsee halvemmalla, mutta meistä tuntui hyvältä ajatukselta hypätä turistibussin kyytiin ja sitä kautta nähdä varmasti kaikki oleellinen ilman turhaa sombailua. Lippujen oston jälkeen napattiin nopea aamupala ja käveltiin Times Squarelle odottamaan ensimmäistä bussia. Onneksi sitä ei tarvinnut kauaa odotella ja pääsimme tutustumaan aurinkoiseen Nykiin yläkerroksesta käsin. Toisin kuin aikaisemmissa turistibusseissa joissa olen ollut, tässä bussissa oli liveopas eikä sellaisia valmiiksi nauhtoitettuja nauhoja. Ihan hauskaa vaihtelua varsinkin, jos opas osaa hommansa ja heittää hyvää läppää. Tällainen meidän ensimmäinen opas onneksi oli ja mainostikin itseään kaupungin parhaana oppaana.

Matka turistibussissa kulki Times Squarelta Financial Districtille, jossa hypättiin bussista pois tutustumaan Wall Streetiin. Lisäksi vaihdettiin bussia ja pyörähdettiin Brooklyn puolella. Samalla meillä vaihtui opas, joka oli melkoisen erilainen kuin ensimmäinen opas. Brooklynin bussin opas kertoin alueen lisäksi myös melko selvästi omasta elämästään ja ex-tyttöystävästään, joka oli jättänyt hänet ja muuttanut Chigagoon. Ilmeisesti otti edelleen koville tällä kaverilla…. Lisäksi opas oli sitä mieltä, että turistit yleensä pelkäävät New Yorkia ja olettavat siellä olevan tarkka-ampujia katoilla väijymässä heitä. En oikein tiedä tarkoittiko opas sen vitsiksi, mutta kukaan bussissa ei oikein tuntunut ymmärtävän tätä kaveria.

2016-14-8--01Big Bus to-24-39

 

Bussilipun hintaan sisältyi myös risteily, jolle kannatti ehdottomasti mennä! Näki Nykin siluetin vesiltä käsin ja pääsi myös hieman lähempää pällistelemään Statue of Libertyä. Poikien iloksi risteilyltä sai myös kaljaa. 😀 Risteily kierteli myös jonkin aikaa Brooklyn Bridgen vierellä ja alla, joten sitäkin kerkesi hyvin ihastelemaan laivasta käsin.

 

DSC_0631

DSC_0645

G0096216

 

Risteilyn jälkeen käveltiin Brooklyn Bridgelle, jossa vierähtikin melkein muutama tunti ihastellen maisemia ja kuvia räpsien. Okei, lähinnä räpsittiin kuvia Tiitun kanssa Panun ja Jonin tuskastellessa vieressä. ”Vaan te voitte saada täällä kulumaan näin paljon aikaa, ollaan oikeesti oltu kohta jo kaks tuntia tällä helvetin sillalla..” Nojoo kyllähän meillä aikaa meni, mutku oli visio tieynlaisesta kuvasta, joka piti toteuttaa… Mutta ei sellaista tainnut tällä kertaa tulla, heh, on siis palattava pian uudestaan sillalle kuvailemaan. 😉

 

GOPR6241

BeFunky Collage

SAM_3922

 

Ensimmäinen päivä pättyi reilun tunnin jonotukseen, kun odoteltiin pääsyä Big Bus tourin iltakierrokselle. Not good: jouduttiin odottamaan bussia reilun tunnin verran vaikka lähtöaika oli merkitty selkeästi ja olimme silloin lähtöpaikalla. No ei siinä sinäänsä mitään, onhan Nyki iso paikka ja on ruuhkia ja muuta estettä,  jolloin bussit hieman myöhästyy. Kaiken huippu kuitenkin oli se, kun astuttiin vihdoinkin bussiin ja käytiin istumaan emmekä lähteneetkään heti liikkeelle. Bussi seisoi pysäkillä vielä noin parikymmentä minuuttia, kun bussi yritettiin myydä täyteen. Ja muutaman lipun he saivatkin tuona aikana myytyä, mutta melko turhauttava oli bussin lähtöä odotella. Varisinkin, kun bussissa oleva opas käytti ajan kaikkien matkustajien kotimaiden opetteluun. Aina, kun uusi ihminen tuli kyytiin, kerrattiin maat.

”Okei, eli te olette Suomesta, te Sveitsistä, te Brasiliasta, te ties mistä…. Jahas jahas meille tulikin lisää porukkaa kyytiin. Mistäs te olette? Jaa, vai Las Vegasista! No täällä meillä onkin valmiiksi jo ihmisiä Suomesta ja Sveitsistä ja Brasiliasta ja sieltä ja täältä ja tuolta…” Ja tämä kerrattiin siis varmaan kymmenen kertaa ennen bussin lähtöä. Okei, varmasti ihan hauska ohjelmanumero, mutta ei enää naurattanut muutenkin pitkän päivän päätteeksi ja melkein kahden tunnin odottelun jälkeen. Loputa lähdettiin liikkeelle ja iltakierros osoittautui hienoksi kokemukseksi. Kierroksen jälkeen raahauduimme väsyneinä hotellille ja kävimme nukkumaan. Seuraavana aamuna olisi taas tiedossa aikainen herätys.

 

GOPR6322

SAM_4022

DSC_0824

 

Tässä lyhyt katsaus ensimmäiseen päivään. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä ja nähtiin paljon. Seuraavassa jutussa vielä enemmän tarinointia Nykin päivistä. :)

-Senni

SAM_3904

Tiitu: ”Yritä Senni ottaa semmonen luonnollinen nauru.” Ja meikähän nauro.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

nimetön

Kun Meksiko ei riitä

elokuu 3, 2016
IMG_20160509_080010

Hei vaan,

Niin se kuukausi vierähti edellisestä kirjoituksesta eikä tänne ole ilmestynyt yhtäkään tekstiä. On kuitenkin ollut hienoa huomata, että tätä blogia seurataan, sillä epätietoinen_fani_93 on kysynyt olemmeko valehtelijoita ja teemunuotiolla puolestaan on todennut ”hieno blogi hermannit!”. Ei, me emme ole valehtelijoita ja tämä hermanni ymmärtää blogin seuraajien ärsytyksen ja on pahoillaan. Päivät vain tuntuvat vierähtävän normaalia nopeammin täällä ulkomailla ja ongelmat netin kanssa eivät helpota juttujen julkaisussa… Nyt meillä on kuitenkin hyvä netti, joten päätin ryhdistäytyä ja kirjoittaa ensimmäisen matkamuistelon, joka sijoittuu ensimmäiseen matkapäivään.

Tiedättekö sen tunteen, kun odotatte lentokentällä matkalle lähtöä? Saatatte napata nopeat kuohuviinit matkan kunniaksi ja haaveilla tulevasta matkasta samalla, kun seuraatte lentokentällä pyöriviä ihmisiä. Lentokentillä on mielestäni aina omanlaisensa tunnelma: jännittynyt ja odottava. Mielestäni yksi paras osuus matkalle lähtemisessä onkin alkuodotus lentokentällä, kun saa rauhassa nauttia lähtötunnelmasta. Noh entäs tiedättekö sitten sen tunteen, kun olette innoissanne nousemassa koneeseen ja teiltä evätään pääsy koneeseen? Minäpä tiedän. Ja vielä näin kolmen kuukauden jälkeenkin ärsyttää. Palataanpa siis ajassa takaisin päivään, jolloin matkamme sai ikimuistoisen alun.

DSC_0537

Rennosti aamupalaa kentällä.

SAM_3821

Hyvin nukutti edellisen yön valvomisen jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

9.5.2016

Aamulla on aikainen herätys, koska koneemme lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä aamukahdeksan aikoihin. Väsyttää, koska edellinen yö on kulunut tavaroiden läpikäymiseen, matkapanikointiin ja elämän tarkoituksen pohtimiseen.  ”Onko mulla nyt varmasti kaikki tarpeellinen?” ”Mitähän helvettiä sitä ollaan elämälleen tekemässä?” ”Onks tässä mitään järkeä lähteä kiertelemään ulkomaille ajaksi x?”

Helsinki-Vantaalta meillä on ensin lento Lontoon Gatwickiin, siellä kahdeksan tunnin vaihtoaika ja iltapäivästä jatkolento New Yorkiin. Odotusaika Gatwickissä menee nopeasti nukkuen edellisen yön univelkoja pois. Lisäksi päästään käymään Pret A Mangerissa ostamassa eväitä tulevalle pitkälle lennolle.  Kahdeksan tunnin odottamisen jälkeen on aika nousta koneeseen, joten jätämme portilla hyvästit Euroopalle ja siirrymme kohti tiskiä, jossa passit ja lentoliput tarkastetaan. Nainen tiskillä pyytää meitä näyttämään myös maastapoistumisliput, jotta voimme nousta koneeseen. Jenkkeihin ei nimittäin pääse, jos et pysty osoittamaan poistuvasi maasta 90 päivän sisällä saapumisesta. Näin siis, jos sinulla ei ole viisumia. Me näytämme hyvillä mielin lentoliput Los Angelesista Meksikon Cancuniin ja hymyilemme, sillä olemmehan lukeneet netistä, että kansainvälinen jatkolento on ok.

 

nimetön

Heippa Eurooppa…

Nainen kuitenkin kysyy meiltä jatkolippuja Meksikosta eteenpäin ja meille valkenee ettemme pääse koneeseen ilman todistetta siitä, että aiomme poistua myös Jenkkien rajavaltioista. Hymymme vaihtuu paniikinomaiseen irvistykseen, sillä Meksiko ei riitä.  Lentokentän henkilökunnasta eräs mies sanoo, että päästää meidät koneeseen, jos ehdimme ostaa jatkolennot pois ennen koneen lähtemistä.  Aikaa sanotaan olevan noin kymmenen minuuttia. Paniikissa alamme räplätä kännyköitä, etsiä ensin wifiä ja sitten koittaa mobiilidataa, mutta emme saa yhdistettyä puhelimiamme nettiin. Henkilökunnan mies tarjoaa oman puhelimensa ja alamme kädet täristen etsiä skyscannerista lentoja pois Jenkeistä ihan mihin tahansa, jotta vain pääsisimme lennolle. Mies antaa väliaikatietoja: ”teillä on nyt viisi minuuttia aikaa”. Koitamme etsiä lentoja, kädet tärisee ja matkaseurueemme kaksi henkilöä huutelee portin toiselta puolelta pääsemmekö lennolle vai emme. Heillä on siis paluulento Suomeen, joten pääsevät koneeseen. Aika kuluu, paniikki kasvaa ja minä olen jo valmis ostamaan muutaman sadan punnan arvoiset lennot Los Angelesista kauemmas Etelä-Amerikkaan, mutta sitten miehen puhelin tilttaa, netti häviää ja menetämme lennot. Samalla mies tulee kysymään onko meillä näyttää heille lentolippuja. Toteamme ettei ole, johon mies vastaa ettei aikaa enää ole, kone lähtee ja te jäätte.

IMG_0607

Tässä odoteltiin vielä innolla lentoa Nykiin.

Jäämmekin siis Lontoon lentälle katsomaan, kun puolet matkaseurueestamme nousee koneeseen kohti New Yorkia. Minusta tuntuu siltä kuin olisin joutunut kadotukseen. Jostain syystä mielessäni pyörii kohtauksia siitä Tom Hanksin leffasta, jossa se äijä jää jumiin lentokentälle. Ahdistun, itken ja hoen Panulle ettei meidän ole ilmiselvästi tarkoitus lähteä tälle matkalle. Lentokentän työntekijä tulee pahoittelemaan tilannetta meille, mutta minä en edes vaivaudu katsomaan häneen päin, koska olen vihainen hänelle. Hänen takiaan emme päässeet koneeseen eikä minua lohduta se, että hän sanoo olevansa pahoillaan tästä säädöksestä ja siitä, että kuulema näin käy usein. Mitähän helvettiä, jos näin käy usein niin miksi siitä ei tiedoteta enemmän. Istun alas, jatkan itkemistä ja sullon suuhuni lennolle ostamani eväät. Alas menee niin juustokakut kuin hedelmäkipot.

Raahaudumme infopisteelle, josta saamme siirrettyä lennot seuraavalle päivälle maksutta. Varaamme hotellin Lontoosta, otamme junan Victoria stationille ja siirrymme hotellille varailemaan jatkolentoja Cancunista eteenpäin, jotta emme jäisi taas pois lennolta.

Semmoinen alku tällä matkalla.

DSC_0559

Päästiin yllättäen morottamaan Big Beniäkin tällä matkalla.

 

-Senni

nimetön

 

Tästä se alkaa

heinäkuu 1, 2016
pakkaus1

Matkaan mukaan lähtevät tavarat hyvässä järjestyksessä sängyllä.

Muistan hyvin, kun julistin kovaan ääneen perustavani matkablogin, jota päivittäisin reaaliaikaisesti ennen matkaa ja matkan aikana. Muutama sukulaisistani totesikin, että onpas mukavaa sitten seurata teidän menemisiä ja tekemisiä kotoa käsin. Noh kuinkas sitten kävikään…

Taisin puhua blogin perustamisesta ensimmäistä kertaa tammikuussa 2016, kun varasimme lentoliput matkaa varten. Tällöin maalailin mielessäni jos jonkinmoisia ideoita siitä millaisia päivityksiä kirjoittaisin matkavalmisteluista ja mitä kaikkea haluaisinkaan ikuistaa kuvien muodossa. Kevät kului kuitenkin nopeasti töiden, diplomityön ja muuttohommien parissa. Sitten tulikin toukokuu ja valmistujaiset ja vappu ja mitä näitä nyt on. Matkajärjestelyjen dokumentointi jäi valitettavasti kaiken muun jalkoihin ja ainut mitä minulla on periaatteessa matkajärjestelyistä tarjota, on tämän kirjoituksen alussa oleva kuva.

Lentokoneeseen noustessani jouduin siis toteamaan hieman itseeni pettyneenä, ettei blogin perustaminen ollutkaan niin helppo homma. Ajattelin kuitenkin pystyväni aloittamaan sen hyvin matkan päällä, koska siellähän ei ole muuta kuin aikaa. Yeah right.. Olisihan se pitänyt itsensä sen verran tuntea ja tietää, ettei siitä varsinkaan matkan päällä tule yhtään mitään.  Aika kului uusien asioiden näkemisessä ja ihmettelemisessä eikä aikaa koneella istuskeluun tuntunut jäävän. Nyt kaksi kuukautta matkanneena, voin vihdoin rauhoittua koneen ääreen ja koota alkumatkan tapahtumia kertomuksiksi ja jakaa ne täällä.

Olkoon tämä ensimmäinen päivitys lupaus tulevista matkakertomuksista.

-Senni

nimetön